Muuttaminen

Äärimmäisyyksiin asti organisointivimmaisen luonteeni vuoksi muuttaminen ei ole minulle ongelma eikä mikään. Toiset vihaavat kaikkea muutossa, minä olen tyytyväinen päästessäni tutkimaan kaappien jokaikisen esineen ja arvioimaan sen tarpeellisuuden siinä samalla. Muuttoa ennen kotona tavarat järjestäytyvät pinoihin sen mukaan menevätkö ne kierrätykseen, suoraan roskiin vai laatikkoon ja matkaan. Laatikot toki järjestellään tetris-tyyliin siten, että ei pakata ilmaa mukaan. Ei pakata myöskään sanomalehtipaperia vaan lasit ja astiat pakataan pyyhkeisiin ja vaatteisiin. Lopuksi laatikkoon kirjoitetaan huone/krs johon laatikko uudessa kodissa kannetaan. Helppoa eikö?

Koska itselläni on pakkomielle tarkka rutiini pakkausoperaatiosta, olen minä se, joka hoitaa pakkaamisen kokonaan. Mies hoitaa laatikoiden ja huonekalujen siirtotyön sekä mahdolliset huonekalujen kokoamistyöt.

Koirat vahtimassa, ettei kukaan enää vaan karkaa mihinkään näissä muuttohommissa.

Laatikoiden purkaminen on tietysti oma hommansa, joka on varattu vain minulle. Olen kuin lapsi jouluaattona lahjojen kanssa, kun nostan tavaramme yksitelle laatikoista ja etsin niille paikan uudesta kodista. Kuulostaa pitkältä prosessilta, mutta todellisuudessa tähän menee itseltäni noin kaksi päivää. Se on testattu nyt.

Tässä vielä meidän muuttopäivän eväät illalla. Upouuden pöydän ääreen pääsimme jo syömään. Pöydästä lisää myöhemmin, sekin on yksi asia mitä on odotettu kuin kuuta nousevaa. Pöytä on ollut evakossa äitini luona viimeiset puoli vuotta paketissaan odottamassa tätä hetkeä.